Korona-ajan sosiaalinen eristyminen ja sen tuomat uudet haasteet ja rasitteet ovat rasittaneet erityisesti nuorten ja opiskelijoiden mielenterveyttä. Kyselyt ja tutkimukset toinen toisensa jälkeen toistavat huolestuttavaa viestiä suoranaisesti mielenterveyden kriisistä.
Mä olen nähnyt päihdeongelmia läheltä, mä olen nähnyt nuorten pahoinvointia läheltä, olen nähnyt vanhuksia, kehitysvammaisia, lapsia ja heidän perheitä läheltä. Mä en pysty hyväksymään ja nielemään näkemääni. Mun on pakko tehdä jotain. Mun on pakko yrittää parhaani.
Näin koulujen alkaessa, aloin muistella omaa koulutaivaltani. Se ei ollut meinaan kovin miellyttävä, joten kirjoitan siitä.
Mä olen ollut niitä oppilaita, jotka ei ole koskaan oikein viihtynyt koulussa. En ole tykännyt opetettavista aineista. Eivätkä perinteiset opetusmenetelmät ole tukeneet minun oppimista ja kehitystä.