Sukupuoliasiat ovat olleet paljon pinnalla ja keskustelussa, ainakin minun kuplassani. Olen saanut huomata miten eri tavalla ihmiset kokevat sukupuoli- ja seksuaaliasiat. Olen itse ajoittain kokenut jopa ahdistusta seksuaaliasioista ja sukupuolikysymyksistä oman tietämättömyyteni takia. Mielessäni ei ollut käynytkään, että seksuaalivähemmistöt kokevat tulevansa sorretuiksi. Kuulunhan itse valtaväestöön. Olenhan itse kasvanut unelmailmapiirissä. Tai oikeastaan unelmailmapiirini johtuu siitä, että kuulun yhteiskunnan sukupuolinormatiiviseen valtaväestöön. Minun ei ole tarvinnut tehdä mitään sopeutuakseni ympäristöön. Ystäväpiirini kuuluu kattavasti erilaisia ihmisiä eri tavoin maailman kokevia huipputyyppejä. En halua luokitella heitä tähän, sillä en vieläkään koe tietäväni tarpeeksi. Olen kuullut kuluneiden muutaman vuoden aikana niin monta seksuaaliluokitusta, että aloin itse kokemaan olevani kummallinen. En ole itse joutunut hakemaan omaa sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiäni. Ympäröivä yhteiskunta on antanut sen minulle kysymättä. Olenhan luokiteltavissa valtaväestön normirajoissa. Kun on kuullut niiden puhuvan, jotka ovat joutuneet käyttämään kasvuenergiaansa ja aikaansa hakiessaan omaa roolia ja identiteettiään sukupuolen ja seksuaalisuuden takia, olen kokenut, että minulta on jäänyt jokin vaihe kokematta. Minusta tuli epävarma. Aloin kokea, että minä en ole seksuaalinen, sillä minä en ole tehnyt seksuaali-identiteettini eteen mitään, verrattuna valtaväestöstä poikkeaviin ystäviini. Näin jälkikäteen ajateltuna, sen hetken ajatuksethan olivat juuri sitä. Olin epävarma ja ajan mittaan aloin kokea varmuutta. Identiteettini vahvistui, tsadam! Samalla ymmärrykseni kasvoi. Ymmärsin, että kaikki eivät ole saaneet tukea ympäristöltään silloin kun sitä olisi eniten tarvittu. Ymmärsin, että yhteiskunnassa vallitseva normi ei palvele terveen itsetunnon kehitystä kaikille. ymmärsin, että olen itse ollut etuoikeutettu monellakin tapaa. Niin kuin moni muukin, enemmistö.
Muistan nuorempani käyttäneeni sanontaa ”kestä kuin nainen”. Jostain ajatus edellä mainittuihin sanoihin on peräisin. Muistan kuinka kivenkovana ja liiallisen itsevarmana tokaisin kaverilleni, että miehet ovat heikkoja, joten kestä kuin nainen. Tilanne jossa lause muodostui, oli teinin näkökulmasta ilmeisen vaikea tai täysi vitsi. Tilanteessa piti sinnitellä, olla välittämättä, pitää pää pystyssä ja suoriutua. Silloin muistan kuitenkin lähinnä hihitelleeni nokkelalle lauseelleni. Syvyys lauseeseen tuli vasta aikuisiällä. Olen vahvojen naisten kasvattama ja ympäröimä. Minun pienessä maailmassani sukupuolella ei ole ollut mitään merkitystä. Elin unelmailmapiirissä. Pidin omaa maailmaani itsestäänselvyytenä täysi-ikäisyyteen asti. En ollut tajunnut, että joidenkin maailmassa sukupuoli on merkittävä tekijä ja jopa persoonaa heikentävä piirre. Rehellisesti sanoen, ihmettelin vielä muutama vuosi takaperin kovasti sukupuolikiihkoilijoita. Pidin siis sukupuolesta, ja sen aiheuttamasta epätasa-arvosta, kovaa ääntä pitäviä kiihkoilijoina. En ollut nähnyt omaa maailmaani pidemmälle. Minun kuplassani sillä ei pitänyt olla merkitystä. Meillä Suomessa tasa-arvon tila on hyvä, ei kuitenkaan täydellinen. Suomi voi näyttää hyvää esimerkkiä luomalla jokaiselle kansalaiselleen unelmailmapiirin. Meidän täytyy tuoda tarinoita esille, antaa jokaisen kuulla ne, jokaisessa maailmankolkassa. Me olemme sivistyksen viennissä etuasemassa, käytetään etuasemamme.
Ennen kaikkea meidän pitää vahvistaa jokaisen naisen, miehen tai muun sukupuolisen varmuutta jo lapsesta saakka niin, että kukaan ei jätä haaveitaan toteuttamatta häpeän, pelon, osaamattomuuden tai riittämättömyyden tunteen takia. Näin me saadaan jokaiselle se ihana unelmailmapiiri. Ja mitä kirjoitukseni toiseen kappaleeseen tulee, niin eivät miehet ole heikkoja. Näen yhteiskunnan kuten kaikki muutkin ryhmät: Yhteiskunta on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.