Terrorismin epäonnistumiseen me tarvitaan ihan jokaista kanssaihmistä. Sua, mua, sun mutsia, enoa, setää, veljiä, siskoja, serkkuja, tätejä, mummoja ja vaareja.
Mä kerron reseptin terrorismin epäonnistumiseen: Ei huomioida sitä.
Jep, melko yksinkertaista. Ei se ole helppoa, mutta yksinkertaista.
Ei klikata otsikoita, joissa kerrotaan ampumisesta siellä, täällä ja tuolla. Terrori-iskut tuo lehdille traagisten otsikoiden sivutuotteena lukijoita, rahaa ja klikkejä. Ite oon lopettanut iltalehtien lukemisen hyvä aika sitten, sillä mä ahdistuin aivan täysin. Liikaa pelon lietsontaa. Liikaa ampumisia, kuolemaa, pelkoa, loukkaantumisia. Todellisuudessa kuitenkin kuolet todennäköisemin syöpään, kuin terroristi-iskuun.
Harari havainnollistaa, kirjassaan 21 oppituntia maailmantilasta, miellyttävällä tavalla terrorismin. Siten, että mun on ainakin helppo ymmärtää. Teatterin ystävänä pidän draamasta ja draaman kaaret ovat tietyllä tavalla tuttuja ja kiehtovia. Harari vertaa terroristeja aika osuvasti teatteriin. Ja kun vertauskuvaa miettii, niin kyllähän terrorismi aika tosielämän teatteria on. Terroristien resurssit ovat hyvin rajalliset. Etenkin verrattaessa kokonaisiin valtioihin. Pienet resurssit huomioiden terroristit ovat saaneet aikaan kohtuuttoman voimakasta pelkoa, kauhua, jopa vihaa. Tarkoitan kohtuuttomalla asioita loogisesti ajatellessa oikeilla mittasuhteilla, terrori-iskut ovat melko pieniä maailman mittakaavassa. Verrataan vaikka Jemeniin, Meksikoon, Afganistaniin ja Syyriaan, jossa kuolee vuosittain yli 20 000 ihmistä. Kun Amerikassa, Ranskassa, Suomessa tai muissa enemmän tai vähemmän länsimaisissa kulttuureissa tapahtuu 10-1000 ihmisen tragedia, niin miksi me olemme valmiit jättämään järjen sivuun ja heittäydytään tunteeseen kaoottisesti?
Kaikki on hyvin, niin kauan kun me pysymme rauhallisina, pystymme ajattelemaan järkevästi ja käsittelemään tunteemme.
Ajatus leikki: Terroristit on sun lemppari sarjasta se kaikkein raivostuttavin roolihahmo. Se mihin suhtaudut ristiriitaisesti, suurimmaksi osaksi ärtymyksellä ja vihalla. Sinua hiukan jännittää minkä jäynän hahmo seuraavaksi tekee hankaloittaakseen lempparihahmosi elämää. Se ärsyttävä on terroristi. Jollei suosikki hahmosi edes notkauta olkaansa pikku pirulaiselle, joka tarkoituksella ja suunnitelmallisesti tekee kaikkensa, jotta lempihahmosi elämä olisi sarjassa vaikeampaa, käy niin, että ärsyttävä hahmo menettää koko merkityksensä. Ei ole draamaa, jollei herätä tunteita. Jollei herätä tunteita ei tee vaikutusta. Terroristi luo draamaa. Tekee jotain yllättävää, odottamatonta täysin normaalista poikkeavaa, mikä aiheuttaa tuskaa, surua, pelkoa, vihaa ja voimakkaita tunteita ihmisissä, jotka seuraa turvallisessa omassa kotisohvan nurkassa uutisointia, aivan järkyttyneenä tietenkin.
Toinen Hararin kuvaukseen perustuva mielikuva harjoitus: Terroristi on kärpänen posliinikaupassa. Se on se ärsyttävä pikkuotus, joka saa kömpelön länsimaisen huitomaan astiat rikki. Surinan ollessa suurin murhe sillä hetkellä. Ei kärpänen (lue terroristi) pysty rikkomaan yksin yhtäkään astiaa (lue valtiota). Terroristi on se joka yrittää teoillaan sekoittaa pakkaa ja saada meidät huitomaan oma elinympäristö rikki. 100 terroristia ei vain yksinkertaisesti voi saada Suomen kaltaista 5 miljoonan ihmisen yhteiskuntaa tuhottua. Ei millään. Jollei siis lähdetä elämään terroristen mukana, eläydytä terroristiteatteriin, heitetä tomaatteja ja kananmunia näyttämölle. 5 miljoona ihmistä, jotka lietsoo pelkoa saa helposti kaaoksen aikaan. Miten suurin elein sinä huidot kärpästä posliinikaupassa, jossa ei ole tilaa huitoa? Siitä riippuu onnistuuko terrorismi vai ei.
Minä lopetin pelon ja vihan lietsomisen ennen kuin aloitin. Lopeta sinäkin, anna terrorismille oikeat mittasuhteet. Ajattele järjellä. Ammuskeluklikkiotsikot ei tue hyvinvointiasi. Mikset saa lukea yhtä paljon Meksikon huumesodassa kuolleista, vaikka niitä on huomattavasti enemmän kuin terrori-iskuissa kuolleita? Miksei heistä kerrota ja uutisoida yhtä paljon?
Ollaan me se syy miksi terrorismi epäonnistuu. Muutetaan omaa suhtautumista neutraalimmaksi. Luotetaan meidän hyvinvointivaltion hoitavan kansalaisten suojelun ilman spekulointejakin, ilman draaman imemistä itseensä puhelimen näytöltä omalla sohvalla. Suomessa on turvallista niin kauan, kun me emme itse aiheuta kaaosta pelon takia.
Turun puukotuksen aikana 2017 pysyin lasten kanssa rauhallisena, luimme Aku ankkaa päiväkodin rappukäytävässä ja odottelimme, että vanhemmat tulee hakemaan lapsensa päiväkodista kotiin. Turun puukotuksen jälkeisenä päivänä järjestimme Turun Demarinuorten kanssa ensimmäisen Konttifestin suunnitelmien mukaisesti. Rokkasimme rauhalle ja rakkaudelle. Olisimme voineet myös perua ja pelätä. Kostean ja kolean päivän päätti ilta-auringon säteet.
Lisäyksiä epäselvyyksien vähentämiseksi 11.8.2019
- Terrorismista saa ja pitääkin puhua, en halua kieltää terrorismista puhumista. Lehdistön tehtävä on informoida maailman tapahtumista, ja terrori-iskuista uutisointi on tärkeää. Neuvoni uutisten lukemiseen on tarkoitettu enemmänkin ohjeeksi yksilön omaan rajaamiseen, jos maailman meno ahdistaa.
- Terrorismi ei poistu ja lopu kokonaan vaikka huomioisimme ja antaisimme aikaamme vähemmän terrorismille, mutta jollemme anna aikaamme pelkäämiselle, terrorismi epäonnistuu pelon ja kaaoksen lisäämistavoitteessaan.
Lisäyksiä epäselvyyksien vähentämiseksi 12.8.2019
- En kannusta ihmisiä ummistamaan silmiä kaikelta maailman kurjuudelta. Kannustan ihmisiä pysymään rauhallisena, olla antamatta pelolle valtaa.
Kommentit
Suositelen poistamaan kirjoituksesi
Oma lapseni oli kaksi vuotta sitten näkemässä tuon kaiken. Ehti laittaa viestin että torilla puukotetaan ihmisiä.
Sen jälkeen ei vastannut puhelimeen.
Olin töissä tuolloin.
Hyvä että sinä olit rauhallisena lukemassa satuja lapsille.
Mielestäni on kuitenkin myös aiheita joita sinun nuoren tytön ei kannattaisi olla satuilemassa, ymmärtämättä kuitenkaan kokonaisuuksia riittävän hyvin.
Suosittelen poistamaan kirjoituksesi.
Hei Äiti!
Tragedia kosketti syvästi monia. En voi edes kuvitella hätääsi lapsesi viestin jälkeen. Turun puukotus on monelle trauma. Turvallisuuden tunteen vieminen järkyttää ihan kenet vain.
Epätietoisuus, hätä, sekaannus ja pelko ruokki väkisinkin pahimpia pelkoja rakkainta kohtaan. Hätäviestintää ei ollut, mikä olisi helpottanut tilanteen hallintaa monilta osin ja lyhentänyt turvattomuuden tunteen kestoa. Esimerkiksi ainoa tieto mitä saatiin keskustassa sijaitsevaan päiväkotiin oli työntekijän oman puhelimen välityksellä, epävirallisia reittejä. Mistään ei tullut toimintaohjeita. Lasten kanssa ei voinut tilanteeseen sen enempää perehtyä. Keräsimme muiden työntekijöiden kanssa lapset jonoon ja siirryimme sisätiloihin. Siinä vaiheessa kun lapset olivat haettu, huhut olivat jo lähteneet liikenteeseen ammuskeluista ja pommiuhkasta ja mistä lie.
Haluaisin kuitenkin tietää tarkemmin, miksi haluat minun poistavan tämän kirjoituksen? Ymmärrän aiheen olevan vaikea, ja kirjoitukseni runko on melko hapuileva, jos kirjoituksesta voi edes runkoa löytää. Kai tämän voi melkein saduksikin luokitella, mutta kirjoitus kuvaa kuitenkin minun kokemusta, ajatusta ja sen juoksua. Tarkoitus ole loukata ketään.
Luen sun erittäin fiksuja ajatuksia mielelläni täältä nettisivuilta ja sosiaalisesta mediasta kun pääsen livenä niin harvoin kuuntelemaan sua kaupungilla järjestettäviin tapahtumiin. Jatka samaan malliin. Oot fiksu nuori nainen josta voi tulevaisuudessa tulla vielä vaikka mitä uutta ja ihmeellistä.