Näin linja-autossa istuen on hyvä kelailla tätä kevättä. Olen juuri matkustamassa Jyväskylästä takaisin Turkuun. Keskisuomi on erittäin kaunis kesäisin järvineen. Suosittelen lämpimästi roadtrippiä, jos siihen on vain mahdollisuus.
Tämän vuoden alku on antanut minulle paljon, mutta niin olen myös minäkin sille. Tammikuussa vielä opiskelin päätoimisena opiskelijana. Helmikuussa kävin tekemässä viidessä eri työpaikassa töitä. Maaliskuussa aloitin päiväkodissa äitiyslomasijaisuuden. Huhtikuussa oli ensimmäiset kuntavaalit, joissa olin ehdolla. Toukokuussa vielä kahdet pääsykokeet. Kaiken ohella suoritan psykologian ja kasvatustieteiden perusopintoja, niitä opintoja joita vielä tammikuussa opiskelin päivittäin koulun penkillä. Tahti on kova joka suuntaan, nuorena kuuleman mukaan vielä jaksaa.
Olen aina ollut menevää sorttia. Murrosiässä neljä eri harrastuta toi kymmenet treenit viikkooni. Myöhemmin on harmittanut, etten antanut yhteen asiaan kaikkeani. Sama asia harmittaa edelleen. Kun tekee paljon, ei pysty panostamaan yhteen asiaan 110 prosenttisesti. Itsensä kanssa saa painia usein, kun ei pääse omiin tavoitteisiin. On kuitenkin mahtavaa saada tehdä niin montaa itselle hirmu tärkeää ja kiinnostavaa asiaa. Alkuvuosi 2017 on opettanut minulle itselleni itsestäni enemmän kuin olisin voinut aavistaa vielä viime vuonna. Päätöksiä, priorisointia, iloja, kiirettä, juhlaa, töitä, oppimista ja tekemistä mahtuu yhteen kuukauteen enemmän kuin uskookaan. Koen kerääväni aineetonta pääomaa tulevaisuutta varten. Tulevaisuutta on vielä paljon elettävänä. Tällä viikolla täytän 20 vuotta. Samana päivänä, helatorstaina haudataan Mauno Koivisto.