Miltä tuntuu olla poliittinen nuori?

Tähän asti poliittisena nuorena oleminen on tuntunut kriisiltä, kasvulta, pettymykseltä, hämmennykseltä, onnistumiselta, yhteisölliseltä, turvalliselta ja merkitykselliseltä, ilolta ja surulta.

Lähdin nuorisovaltuustoon 17-vuotiaana yhden aamun päähänpistona vuonna 2015. Sinä aamuna oli voimakas tarve saada vaikuttaa ympärillä oleviin ja tapahtuviin asioihin.

Halusin nähdä, miltä yhteiskunnallinen vaikuttaminen Turussa nuorten näkökulmasta näyttää. En minä ehtinyt valmistelemaan itseäni siihen, että pitää vakuuttaa, kertoa ja puolustaa omia arvoja, ajatuksia ja maailmankatsomusta.

Aiheutin hämmennystä, niin nuorisovaltuustossa, kuin kaveriporukassa. Kaveriporukassa sillä, että lähdin politiikkaan ja nuorisovaltuustossa sillä, että olen Demarinuori.

Uskon ikäni olleen myös yksi haasteita aiheuttava tekijä. Elin täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja oman roolin hakeminen ympäristöstä oli työlästä.

 

Asiat tapahtui todella nopeasti

Liityin Demarinuoriin toukokuussa 2015. Silloin en ajatellut asiaa sen enempää. Loppuvuodesta 2015 päätin hakea nuorisovaltuustoon. Pääsin varsinaiseksi jäseneksi sen jälkeen kun kouluni edustaja päätti jäädä pois. Ollessani nuorisovaltuustossa minua pyydettiin mukaan Demarinuorten toimintaan, lähdin. Demarinuorten toiminnasta minut bongattiin Turun SDP:n kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2016. Nyt takana ovat yhdet kuntavaalit 2017 (äänimäärä 121 ääntä), yhdet seurakuntavaalit 2018 (äänimäärä 73 ääntä) ja yhdet eduskuntavaalit 2019 (äänimäärä 1156 ääntä). Vaalit ovat menneet siihen nähden yllättävän hyvin, että olen nuori, tuntematon ja kokematon.

 

”Käsi ylös ne, ketkä ovat osallistuneet Demarinuorten toimintaan”

Muistan tilanteen nuorisovaltuustosta, jossa nuorisovaltuuston puheenjohtaja pyysi nostamaan käden ylös, mikäli on osallistunut Demarinuorten toimintaan. Olin ainoa, jollei lasketa yhtä kaveriani, jonka olin kerran pyytänyt osallistumana meidän Tukholman reissuun. Puheenjohtaja oli Kokoomuslainen. Tämän käsiäänestyksen jälkeen aloimme keskustelemaan siitä, onko Turun kaupungin avustus Demarinuorille oikeudenmukainen.

Tuntui, että olin aivan yksin siinä tilanteessa. Olin vasta lähtenyt mukaan poliittiseen nuorisojärjestötoimintaan, ja heti järjestö, joka oli luonut minulle ensimmäisen turvallisen ympäristön poliittisessa maailmassa on kyseenalaistettuna. Siinä on aika ristiriitainen tunnelma. Minä en kokenut nuorisovaltuustoa perheenä, niin kuin moni muu samassa nuorisovaltuustossa olleista koki. En tuntenut kuuluvani joukkoon. Minulla ei ollut sosiaalisesti hyväksytty olo nuorisovaltuustossa, sillä erotuin muiden puoluepoliittisesta näkemyksestä. Ja tämähän on vain minun kokemus! Olin myös vanhimmasta päästä, sekä hain rooliani oikeastaan jokaisella elämänosa-alueella samaan aikaan. Tulin kuitenkin toimeen ihmisten kanssa omista epävarmuuksistani huolimatta ja oli minulla kavereitakin nuvassa.

 

Poliittisen aktiivisuuteni alku oli hapuilua. En oikein tiennyt mitä teen ja miksi. Toki jokainen tilanne, jossa omia ajatuksiaan ja aatettaan puolusti, vahvisti sitä mikä on ja mihin suuntaan lähtee kasvamaan. Eikä se aina niin kovin mukavaa ollut.

 

”Minä en ole koskaan äänestänyt demaria, tai sellaista, joka ei ole valtuustoon päässyt”

Toinen esimerkki on töistä. Olin sijaisena läheisessä päiväkodissa. Vastavalmistunut nuori sijainen ja vielä poliittisesti aktiivinen. Naisvaltaisella alalla. Korostan, että tämä on vain minun kokemus, ja todennäköisesti kukaan muu ei töissä kokenut asioita niin raskaasti kuin minä valmistumiseni jälkeen.

Astuminen työmaailmaan on iso asia. Menin ensimmäiseen työpaikkaani valmistumisen jälkeen. Samalla kävin ensimmäisiä kuntavaalejani ja tarkoitus oli suorittaa kesken jääneitä psykan ja kasvatustieteen perusopintoja avoimessa yliopistossa. Toivon, että jokainen tietää, että edellä mainittuja asioita ei kuulu tehdä saman aikaisesti.

Hain omaa rooliani työmaailmassa ja politiikassa samaan aikaan ja siinä ohella kasvoin huimaa vauhtia lapsen roolista aikuisten maailmaan. Huh!

Muutama lause ja ele sai minut tuntemaan itseni todella epämukavaksi ja epävarmaksi työympäristössä. Yksi työntekijä tuli aamulla töihin ja kovaan ääneen alkoi kuuluttaa, miten ei ikinä ole äänestänyt demaria ja hän äänestää vain henkilöitä, jotka pääsee valtuustoon. Ajankohta oli siis kevään 2017 kuntavaalit. Olin pitänyt erittäin matalaa profiilia töissä kuntavaaleista. Osallistuin muutamaan paneelikeskusteluun, mitkä olivat työpäivien aikana. Tulkitsin työkavereideni olemuksesta, etteivät he oikein tykänneet siitä, että olen työajalla pois töistä. Toki olin esimiehen kanssa asian sopinut, ennen työn vastaan ottoa. Tieto ei ollut kuitenkaan ilmeisesti kulkenut, enkä ollut juuri työmaailmaan astuneena osannut ottaa kaikkia asioita huomioon.

Loin mielikuvan itselleni, että olen vaikea työntekijä, sillä koen politiikan tärkeäksi osaksi elämääni. Vaalien jälkeen koin, luovani työpaikalleni vaikeuksia, minulla oli poissaoloja luottamustoimia koskien ja minulla oli paljon työvuorotoiveita samoista syistä. Koin jättäväni työkaverit pulaan, sillä sijaisia ei tullut poissa ollessani. Kerran palaverissa kuulin lauseen ”ne joilla on paljon toiveita saa muut paskavuorot”. En tiedä tarkoittiko kyseinen henkilö minua, mutta ainakin luulin niin. Huomasin myös seisovani perjantaisin ja aina enne lomia tai pyhäpäiviä päiväkodin pihalla viimeisenä. Mutta eipä se haittaa. Kunhan pääsen osallistumaan politiikkaan.

Edellä oleva on minun kokemus. Kokemukseni kuitenkin vaikuttaa omaan ammatti-identiteettiini. Ja minulla meni kauan, ennen kuin suostuin ottamaan vastaan pidempiä työpätkiä, sillä halusin laittaa politiikan etusijalle ja omissa mielikuvissani olin luonut mahdottoman yhtälön politiikan ja lähihoitajan työn yhteensovittamisesta. Vieläkin huomaan nykyisessä työpaikassani, miten suuri kynnys minulla on kertoa poliittisista menoistani, jotka vaikuttavat työaikajärjestelyihin. Vaikka olen heti alusta asti tehnyt hyvin selväksi, että politiikka tulee vaikuttamaan minun työhöni. Nykyisessä työssä ollaan hyvin hyväksyviä ja joustavia luottamustoimiani kohtaan, kunhan teen työni.

 

Tietoisku:

Kaupungin työpaikassa, kaupungin luottamustoimet ovat palkallisia poissaoloja ja työt kuuluu järjestää siten, että luottamustehtäviin pääsee osallistumaan. Tämäkin oli minulle uusi asia uutena työntekijänä ja uudessa luottamustoimessa.

 

"Miten niin kaiken pitää olla miellyttävää?"

Puhun aika usein siitä, miten ihmisten elämän tarvitsee olla miellyttävää. En tarkoita sillä sitä, että kasvun tuomat tuskat pitäisi poistaa. Tarkoitan sillä sitä, että yhteiskunnalliset tähän päivään sopimattomat järjestelmät ja toimintatavat eivät saa aiheuttaa ihmiselle ylimääräistä tuskaa ja vaikeuksia nykymuotoisessa maailmassa. Kerroin hiukan poliittisesta kasvustani, ei se ole ollut mukavaa ja miellyttävää. Eikä elämä aina ole. Yhteiskunnan tarvitsee kuitenkin olla ajankohtainen järjestelmä, joka tukee yksilöitä pääsemään täyteen potentiaaliinsa. Meillä pitää olla laajasti nuorisojärjestöjä, joista jokaisella on mahdollisuus löytää oma merkitys. Meillä tulee olla työpaikkoja, jotka tukee ihmisen hyvinvointia kokonaisuutena. Meillä pitää olla mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa. Jokaisella pitää olla mahdollisuus kasvaa ja löytää oma paikkansa tästä yhteiskunnasta.

Vaikka tämä kirjoitus onkin keskittynyt ikävämpiin kokemuksiin, niin kyllä positiivisia kokemuksia on ollut enemmän. Ei tätä muuten jaksaisi. Voin ehkä omistaa kaikelle kivalle oman kirjoituksen.

 

 

Aikajana

Eduskuntavaalit: 2019

Seurakuntavaalit: 2018

SDP:n kesäharjoittelija: 2018 kesä

Kuntavaalit: 2017

SDP:n jäsen: 2016 - 

Nuorisovaltuusto: 2016 - 2017

Demarinuoret: 2015 - 

 

 

Lisää kommentti

Tällä kysymyksellä varmistetaan, että et ole roskapostia lähettävä skripti.

Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.