Yli sata vuotta sitten suomalainen työntekijä unelmoi 8 tunnin työpäivästä ja 5 päivän työviikosta. Tuolloin se tuntui monista mahdottomalta ja oikeiston vastustus oli melkoista, mutta suomalainen työläinen sai unelmansa lopulta toteen työväenliikkeen yhteisellä työllä. Nykyään keskimääräinen viikkotyöaika on alle 40 tuntia. Viime vuosikymmeninä tosin viikkotyöaika on kuitenkin muuttunut melko vähän, vaikka tehokkuus onkin noussut merkittävästi. Suomalainen työläinen tarvitsee osansa tehokkuuden noususta.
Nykyään lyhyempi työaika on yhä lähempänä todellisuutta ja sitä tukeva tutkimusnäyttö vain kasvaa kokoajan. Samalla tietysti kasvaa oikeiston ja elinkeinoelämän vastustus. Vastustuksessaan elinkeinoelämä toimii omaakin etuaan vastaan. Hyvinvoiva työntekijä on myös työnantajan etu. Neljän päivän työviikon tai kuuden tunnin työpäivän on myös todettu lisäävän entisestään tuottavuutta.
Itse näin lyhyemmän työajan tärkeänä hyvinvointitekona. Lisääntynyt vapaa-aika mahdollistaa entistä paremmin omasta hyvinvoinnista huolehtimisen ja itsensä toteuttamisen. Varsinkin tässä mielenterveyden kriisissä tämä on tarpeen.