Toveriseura järjesti Sinä päätät, kuka päättää -aluevaalitilaisuuden Ravintola Koulussa 1.12.2021 tilaisuus videoitiin livenä Facebookiin, mistä sen pystyi katsoa etänä. Tilaisuuden juonsi Asko Mäki ja minun lisäksi puhujina oli Aki Lindèn, Mari Lahti ja Sami Peltola.
Aki kuvasi tapansa mukaan hyvin ymmärrettävästi hyvinvointialueen merkityksen kokonaisuudessaan ja kertoi muun muassa hyvinvointialueiden rahoitusperusteet.
Mari puhui mielenterveystyöstä sekä Ensi- ja turvakoti toiminnasta.
Samin alkupuhe paneutui järjestökenttään. Siihen, miten tärkeää kolmannen sektorin rahoitus on.
Alla kirjoittamani alkupuhe. Todellisuudessa puheeni harvemmin vastaa kirjoitettua, sillä unohdan seurata tekstiä kun alan puhua. Sitten onkin jo pian kohta hukassa ja pitää puhua sen minkä muistaa.
Puhe alkaa
Hei toverit,
Ei ole pitkään aikaan päässyt tapaamaan ihmisiä, joten aloitan kertomalla kuka olen. Olen tosiaan Viivu Seila Demarinuorten varapuheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Ennen kaikkea olen 24-vuotias lähihoitaja. Katson maailmaa siis 24-vuotiaan lähihoitajan silmin, puhun myös samalata paikalta.
Onkin suuri kunnia saada tulla puhumaan hyvinvointialueuudistuksesta. Sillä kukaanhan ei voi varmana ennustaa kuinka meidän tulee käymään. Onkin oiva paikka lainata viisasta turkulaista henkilöä, edesmennyttä presidenttiämme, Mauno Koivistoa
Sitaatti alkaa “ Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin” sitaatti päättyy.
Lause on monilta osin viisas ja myönnän, että minun itseni pitäisi toistaa lausetta mielessäni useammin. Olen meinaan huolissani ja huoleni johtaa usein turhautumiseen. Aloitan kertomalla miksi olen huolissani.
Syyskuun ensimmäisenä päivänä tänä vuonna oli sosiaali- ja terveyslautakunnan ensimmäinen kokous uudella kokoonpanolla. Istuimme yli neljä tuntia kokouksessa. Ensimmäisen kokouksen pituus ei ole ollut kuitenkaan poikkeuksellinen tai pelkkää alkuinnostusta. Kokoukset ovat pääsääntöisesti tähän mennessä kestäneet useita tunteja. Kokouksien pituuksista voikin tehdä päätelmän, etteivät listalla olleet asiat ole menneet aivan nuijaa kopauttamalla läpi. Keskustelut lautakuntien sisällä on luottamuksellisia ja voinkin puhua vain omasta puolestani.
Puhutaanpa rahasta, niin toiminnan raamit selkenevät
Ensi vuonna 2022 Turun hyvinvoinninin palvelukokonaisuuden talousarvio on 687,7 miljoonaa euroa. (Koko Turun talousarvio on 1335,9 miljoonaa euroa.) Hyvinvoinnin palvelukokonaisuuden kustannukset ovat siis himpun verran vajaa puolet koko Turun kaupungin menoista.
Viime vuonna 2020 hyvinvoinnin palvelukokonaisuuden tilikauden tulos oli 673,9 miljoonaa euroa. Tästä summasta palveluostoihin kului 448,9 miljoonaa euroa. Eli lähes 2/3 osaa Turun kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluihin kuluvasta rahasta menee suoraan ostopalveluihin. 1/3 osaa menee sitten henkilöstökuluihin ja muihin oman toiminnan kuluihin.
Ostopalveluihin kuuluu tuhansia sopimuksia. Ja tietenkin lukuisia kilpailutuksia. Voittekin siis kuvitella, mihin tällä hetkellä Turun kaupungissa menee resurssit. Lähestulkoon pelkästään tämän ostopalvelukokonaisuuden hallitsemiseen. Sitten päästäänkin ideologisiin kysymyksiin. Onko kaupungin tehtävä olla vain sopimussalkun haltija ja maksaja? Oma vastaukseni on selkeä: Ei todellakaan.
voinkin sanoa hieman ehkä jopa provosoivasti, että Turku toimii tällä hetkellä hyvinvointipalveluiden markkinakenttänä, missä yhdistyy yksityisen ja julkisen “parhaat puolet” jos ystäviltämme oikealta kysytään. Mitä ne parhaat puolet sitten ovat? Julkinen maksaa ja yksityinen kerää voiton. Ongelma on siinä, että meidän yhteiskuntamme on luotu erilaiseen toimintakulttuuriin ja ennen pitkään tätä menoa meidän kierrossa olevat veroeurot ovat kasaantuneet jonnekin missä yleinen hyöty on kestämättömällä pohjalla. Vihjaan suoraan veroparatiiseja ja muita aggresiivista verosuunnittelua harrastavia tahoja päin. Pahin pelkoni on, että meidän verovarat valuu veroparatiiseihin.
Ettei minusta kuitenkaan välittyisi kuvaa täysin yksityisten palveluntuottajien vastustajana on varmaan ihan paikallaan kertoa, että työskentelen itsekin yksityisellä sosiaalialalla ja Turun kaupunki ostaa meiltä tuettua asumista mielenterveyskuntoutujille. Yksityiset palvelut ovat oikein mainio tapa täydentää julkisia palveluita. Kilpailutuksien keskiössä on kuitenkin oltava laatu eikä hinta. Sillä loputon hintojen halpuuttaminen johtaa ennen pitkään tilanteeseen jossa kärsijä on asiakas, potilas, veronmaksaja eli sinä ja minä.
Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta valmistellaan tällä hetkellä Turku vetoisesti. Huoleni kulminoituukin siihen, ettei tämä Turun meno voi jatkua Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. Onneksi me kaikki voimme tehdä asian eteen jotain. Me voimme päättää ne, jotka päättävät hyvinvointialueilla. SDP:n pitää voittaa vaalit, jotta voimme lähteä linjaamaan laadukkaita palveluita meille kaikille.
Näitä ovat muutamia mainitakseni
-laadukkaat ja toimivat digipalvelut
-ylisukupolvisen syrjäytymisen katkaisu
- koulupudokkaiden kiinni saaminen
- hyvinvoiva, toimeentuloonsa ja työmääräänsä tyytyväinen henkilöstö
- Ohjaus ja neuvonta yhdestä paikasta ensimmäisellä yhteydenotolla
- 7 päivän sisällä mahdollisuus päästä julkiseen terveydenhuoltoon
-Perheiden riittävät tukitoimet
-monipuoliset kotiin vietävät palvelut
- ja tietenkin meidän pitää tukea nuoria riittävästi varhaisessa vaiheessa ja oikea-aikaisesti, etteivät haasteet ehdi kasaantua
eiköhän lähdetä hakemaan vaalivoittoa aluevaaleissa!