Tanssiteatteri Eri
Satalasissa - Rakkauden viiltoja
uusinta ensi-ilta
Perjantaina 7.10.2017
Vau. Niin esitys päättyi juuri sopivan mittaisen toisen puoliajan jälkeen. Ensimmäinen sana jonka suustani päästin, ennen aplodeja, oli vau. Taputukset raikasi, ja minun olisi tehnyt mieli nousta seisomaan. Esitys ansaitsi aplodit seisten. Jätin kuitenkin nousematta. Osa syy, hinkuun nousta seisomaan heti kun mahdollista, oli varmasti sietämätön vessahätä, mikä johtui kuohuvalasillisesta puoliajalla. Esityksen jälkimmäinen puolisko olikin ajoitettu rakkoni pidättämiskyvyn kanssa aivan nappiin. Oikeastaan koko parin tunnin esityksessä jokainen yksityiskohta oli viilattu aivan nappiin.
Lavasteita oli vähän, mikä teki näytelmän kulusta ja kohtauksien vaihtumisesta kevyen ja vaivattoman. Kohtaukset yllättivät minut useamman kerran. Se oli erittäin hyvä, sillä tapahtumat pitivät kiinnostuksen yllä. Pitkästyn erittäin helposti, joten on suorastaan ihme, jollen parituntisen esityksen aikana pitkästy kertaakaan. Äkilliset ja odottamattomat kohtaukset pelastivat minut tässä esityksessä pitkästymiseltä. Tanssijoiden liikkumista välillä ihan unohtui seuraamaan lumoutuneena.
Esityksestä teki herkän esiintyjien liikkeen sujuvuus, ja puheosuuksien esseemäinen kerronta. Kertojan vaihtuminen pitkin esitystä loi laajemman näkökulman tarinaan, mutta aiheutti myös hiukan kysymyksiä. Ketä tuo nyt on? Tekstit sai nauramaan ja kylmät väreet virtaamaan koko kehossa. luettu teksti oli kaunista ja samaistuttavaa. Yleisö nauroi ja itki. Esitys herätti tunteita, vaikka itseltä punainen lanka jäi välillä uupumaan aikakausien vaihtelun takia. En tiedä vieläkään ketä oli päähenkilö ja missä esityksen vaiheessa esitettiin vanhempien tarinaa ja milloin lapsen tai tämän puolison. Vahvana esille tuli kuitenkin tarina elämästä ja rakkaudesta, lopulta kuolemasta. Se riitti ainakin minulle. Kokonaisuuden kruunasi pienet yksityiskohdat, käsintehdyt vaatteet ja rekvisiitat. Esitys oli monen eri taiteenlajin hyvin yhteen kudottu kokonaisuus.
-Viivu Seila