Torstaiaamuni alkoi oikein lupaavasti ojaan ajolla. Pääsin ojasta tuntemattoman naisen avustuksella takaisin tielle. Pääsin määränpäähän ja rauhoituin kahvikupin ja lehden ääreen. Jo ekat otsikot Turun Sanomissa (21.2.) saivat paineet nousemaan toistamiseen, ja kello oli vasta aamu yhdeksän.
Lastensuojelu on kriisissä.
Harrastemahdollisuuksia karsitaan.
Samalla keskustellaan 400 miljoonan euron ratikka hankkeesta.
Vaikka kuinka väitetään, että kaikilla näillä on eri lompakot, niin ei se nyt ihan niinkään mene. Kaupungin päättäjät arvoillaan ohjaa mihin milloinkin panostetaan.
Tällä hetkellä panostuksen kohteena ei todellakaan ole tulevaisuus. Eli nuorten hyvinvoinnin ja kehityksen tukeminen, yhdenvertaisuus. Toisin sanoen tällä hetkellä ei panosteta todellisiin tulevaisuuden investointeihin. Vaikka ratikka, raitsikka ja spora sellaisena yritetään markkinoida. Suurin kysymys monen sadan miljoonan hankkeessa tuntuu olevan, että millä nimellä sitä raiteilla kulkevaa modernia pötkylää kutsutaan. Turku, ihan oikeasti?!
Muistutan tässä välissä, että meillä on lastensuojelu kriisissä. (huom. LASTENSUOJELU) porvaribisseiltä ei ikinä lopu bisset, mutta lastensuojelutyöntekijöiltä on loppunut jo voimavarat ajat sitten.
Samalla nuorilta viedään vapaa-ajan harrastemahdollisuuksia. Ihmetelkää sen jälkeen miksi meidän nuoriso ryyppää, vetää aineita ja syrjäytyy.
Todellinen tulevaisuuden investointi on panostaa harrastepaikkoihin, apua ja tukea tarvitseviin perheisiin ja lapsiin, koulutukseen ja varhaiskasvatukseen. Kun jokainen tämän hetken lastensuojelun asiakas on saanut tarvittavan tuen elämässä pärjäämiseen ilman suurempaa yhteiskunnan tukea, niin meillä on syytä olla ylpeitä. Ratikka, raitsikka tai spora ei ole ylpeyden aihe näin velkaisena kaupunkina. Jollei siis ylpeillä hämmästyttävän surkeasta talouden hallinnasta. Muistutan myös, että meillä on tässä Turku nimisessä kaupungissa ollut porvarit vallassa koko minun elinikäni.
Kun me tuetaan tilanteessa kuin tilanteessa ihmisiä pärjäämään ja selviämään muuttuvassa maailmassa, meillä on tarpeeksi resursseja eli veronmaksajia, maksaa kaupungin sisäiset raiteet, kunnostaa korjattavat rakennukset, ja rakentaa vaikka uusia konserttitaloja.
Ensin tarvitsee pitää huoli, että meillä pysyy kaikki mukana ja se tapahtuu kun investoidaan ihmisiin. Ei ulkokuoreen.
Islannista on hieno esimerkki siitä, kun päättäjät ovat päättäneet laittaa asiat kuntoon. Nuorten pahoinvointi ja päihteiden käyttö väheni huomattavasti.