Kuvitelkaa mielessänne vi**uuntunut Viivu. Se ei ole kovin vaikeaa. Etenkään silloin jos sattui tuntemaan Viivun teinivuosina. Amis meni elämäntuskaan vaipuneen Viivun elämässä vasemmalla kädellä vähän tosta tolleen ja noin. Joka tapauksessa yhtenä koleana ja yhtä ketuttavana iltana kuin kaikki illat sitä ennen ja sen jälkeen Viivu pakkasi pinkin valtavan kahden viikon etelänmatkoille tarkoitetun matkalaukun täyteen turhaa roinaa. mm. ilmapatjan, tyynyn ja peiton ja vaatteita ainakin kolmeen asukokonaisuuteen plus tietty kosmetiikka plus läppäri ja niin edespäin. Tällä varustuksella oli tarkoitus selvitä koulun seinien sisällä illasta yön yli aamuun. Ne jotka ovat käyneet ammattikoulun tässä lähihistorian aikana tietää, että ammattikouluissa järjestetään yrittäjyysleirejä. Siitä se sitten lähti. Kun kettuuntunut Viivu laitetaan 24 (tai 12) tunniksi kouluun sisälle muiden samaan kohtaloon taipuvien kanssa. Sen sijaan, että saisi epämääräisesti hengailla kivojen poikien kanssa yömyöhään. Siitä tosiaan voi syntyä jotain, kun katkaisee teinien epämääräisen hengailemisen ketjun. Saattaa syntyä idea esimerkiksi Kakarakarnevaaleista. Näin tapahtui vuonna 2015 tai 2014.
En muista enää ketä kaikkia tiimini kuului, joiden kanssa ideoimme yritysideaamme, tässä tapauksessa Kakarakarnevaali-konseptia. Olin käynyt Ruisrockissa, ja tiesin, että siellä kyllä varmasti raha liikkuu ja mikä tärkeintä, siellä ihmiset ovat iloisia. Loimme konseptimme tiimini kanssa Kupittaan puistoon otimme selvää aitojen, hupi-laitteiden, lavojen, tekniikan ja esiintyjien hinnoista ja loimme kokonaisbudjetin. Koska kyse oli lähihoitajakoulusta, niin tietenkin tapahtuman tuli olla sovelias kokoperheen tapahtumaksi niin ajattelimme vuokrata myös eläimiä poneja ja vuohia läheiseltä maatilalta. Yön hioimme ja valmistelimme ideaa. Kävimme neuvottelemassa pankissa lainan ja kaiken näköistä hauskaa. Aamulla kun muut oppilaat tulivat kouluun piti yritysidean olla esitysvalmis auditoriolliselle kanssaopiskelijoita. Ja niin jokainen tiimi pääsi esittelemään ideansa unettoman yön jälkeen vähintään yhtä virkeille aamulla heränneille reippaille lähihoitajaopiskelijoille, jotka olivat kömpineet aamutunneilla auditorioon. Emme saaneet palkintoja. Emmekä kunniamainintaa hyvästä työstä, mitä mielestäni olimme kyllä tehneet. Jotain siitä kuitenkin jäi itämään, jo silloin.
En ollut siinä ajankohdassa edes ajatellut lähteväni mukaan politiikkaan. Muistan kuitenkin lähes tai täysin huutaneeni äidilleni keittiössä ruokailun yhteydessä kädet hulmuten, että SDP:n pitää tehdä jotain siistiä, jos se haluaa olla cool myös nuorten keskuudessa. SDP:n pitää järjestää festarit. Sellaisen Ruisrockin kaltaisen. Kaikki voisi lupautua demariksi, jos se tuntuisi samalta kuin ruisrock. Eli supersiistiltä. Äitini äitimäiseen tapaan vilkaisi minua ja sanoi tyyliin ”vain niin” ja jatkoi lukemista tai syömistä tai mitä ikinä olikaan tekemässä. Minä puolestani jatkoin turhautumiseni purkautumista. ”Heiiiiiiiiiiiiiii ihan oikeestiiiiiiiiiiiiii”. Tämä keskustelu ei johtanut kuin turhautumiseen. Näitä turhautumiseen johtaneita keskusteluja on muuten paljon.
vuosi tai pari yrittäjyysleirin jälkeen liityin Demarinuoriin. Hetken ihmetellessäni mihin olen lähtenyt ja mitä täällä kuuluu tehdä näin tilaisuuteni tulleen. Ehdotin, että Demarinuoret Turussa tai Lounais-Suomessa järjestää festarit. Toin koulussa suunnitellun konseptin ja kerroin, että tää on melkeen valmis idea. Pitää vaan vähän karsia menoja, niin tää vois olla mahdollinen. Mutta koska asiat ei tapahdu silmän räpäyksessä, helposti tai heti - ikinä, niin eihän mua taidettu edes noteerata kovin paljoa vielä tuolloin. Mutta, ehdotin vielä toisen tai kolmannen kerran. Ja viimein, yhtenä kertana mun ideaa alettiin myötäelää. Ja sitten mentiin! Alettiin hakee rahastoista avustuksia festareiden järkkäämiseen ja saatiin. Perustettiin työryhmä ja alettiin kokoomaan yrittäjyysleirin Kakarakarnevaali-konseptista Turun Demarinuorten näköistä kokonaisuutta. Jouduimme jättämään maatilaneläimet ja hupi-laitteet pois, mutta ollaan panostettu muuhun. Festarit on ilmainen ja kaikille avoin, esiintyjät ovat jalansijaa tekeviä nuoria ja heille maksetaan palkkiota. Lisätään tietoa tasa-arvosta ja annetaan kaikkien olla just sellasia ku on. Rohkastaan olemaan vähän vielä enemmän omia itsejään. Koska niin on hyvä.
Tänä vuonna 2019 Konttifestit järjestetään kolmatta kertaa. Tällä kertaa Vartiovuoren kesäteatterilla. Aikaisempina vuosina ollaan oltu Samppalinnan taidekontin lähettyvillä Luostarivuoren koulun takapihalla, ja siitä Konttifest nimikin tuli. Taidekontista. Konttifestit on tukenut myös nuoria taitelijoita!
