Karhunkierros

Meillä on tapana viettää syyskuussa kesälomaa Kuusamossa. Tänä vuonna päätimme lähteä Karhunkierrokselle. Meitä oli kaksi aikuista ja vuoden ikäinen Palme-Samojedinkoira. Lopussa on Palmen reissusta tarkemmin. Suunnittelin reissun siten, että kuljemme 82 kilometrin kierroksen neljässä päivässä. Noin 20km siis päivittäin.

 

1. Päivä / Torstai 9.9.2021

Karhunkierros luontokeskus, Hautajärvi - Taivalköngäs

Päivän aikana 19 km kävelyä

Lähdimme soutamaan mökiltä rantaan klo 7:15 ja ajoimme Rukalle. Jätimme auton hiihtostadionille, missä on maksuton pysäköintialue. Pysäköintialue oli aivan täynnä ja auto piti jättää hieman kyseenalaisella paikalle. Yksi jännitys tekijä lisää reissulle, odottaako meitä parkkisakko kun pääsemme perille? Rukan keskustasta hyppäsimme klo 9 lähtevään Karhunkierros-bussiin. Kaksi aikuista ja koira maksoivat 27 euroa. Bussissa oli arviolta kymmenisen ihmistä. Kaksi nuorempaa naista jäi rinkkoineen matkan varrella pois. Oletan heidän suunnitelleen hiukan lyhyemmän reitin.

Karhunkierroksen luontokeskuksella kävimme vessassa, joimme kahvin ja lähdimme matkaan. Keskuksessa olisi voinut syödä kunnon aamupalan. Näin jälkikäteen se olisi ollut ihan järkevää. Tällöin ei olisi tarvinnut välttämättä pitää heti pian lähdöstä ruokataukoa. Ensimmäinen taukopaikka oli noin 6,5 km päässä Perttumakosken laavulla. Neljä muutakin seuruetta pysähtyi pitämään samassa paikassa taukoa. Nuotiolla kävi kohina. Söimme hernekeittoa suoraa purkista. Perttumakosken laavulta jatkoimme Taivalkönkään leirintäalueelle, minne pystytimme teltan. Hieman vajaa 4 km ennen Taivalköngästä oli Saviojan autiokämppä. Jos olisimme suunnitelleet kulkea kierroksen useammassa päivässä, olisi Savioja ollut oikein mukava paikka leiriytyä. Siellä on nuotiopaikka, puukatos, kirves, saha, huussi ja erämaamökki. Huusseissa on roskikset terveyssiteille! Taivalkönkäällä on edellä mainittujen lisäksi myös telttailualue erikseen. Me yövyimme teltassa lähinnä Palmen takia ja tietty teltta luo turvaa, sillä sen voi tarpeen vaatiessa pystyttää muuallekin kuin autiotuvalle. Grillasimme makkarat iltapalaksi. Minä olin hikoillut sen verran kävellessä, että minun piti vaihtaa kuiva lämpökerrasto vaatteiden alle ennen nukkumaan menoa. Onneksi otin mukaan vaihto kerrastoja. Olin kuullut, ettei kävelypäivien jälkeen jaksa vaihtaa vaatteita ja koko kierroksen voi kulkea samoilla vaatteilla. Sanotaan näin, että jollei hikoile, niin silloin voi olla mahdollista kulkea koko kierros samoilla vaatteilla. Minä en kuulu heihin.

Heräsin ensimmäisenä yönä kahdesti kylmyyteen. Unohdimme meinaan makuualustat autoon Rukan keskustaan. Heh heh. Pahin vilu oli varpaissa ja jaloissa. Yöni pelasti käsien lämmittämiseen tarkoitetut lämpöpussit, joita olimme ostaneet neljä pakettia - kaksi kummallekin. Heitin kädenlämmittimen makuupussin jalkopäähän. Varpaat lämpeni ja uni maittoi aamuun asti. Minulla oli käytössä Haltin Ultra Juniori makuupussi partio ajoilta, ajattelin sen olevan ihan hyvä. En kuitenkaan mahtunut sikiöasentoon makuupussissa ja minun piti nukkua suorana, mikä aiheutti jalkojen palelemisen. Manuaalinen lämpömittari olisi ollut ihan hauska olla mukana, niin olisi nähnyt lämpötilan. En tiedä menikö ilma pakkasen puolelle öisin, mutta kosteus ja nollan liepeillä oleva ilma tuntuu kyllä pirteältä.

Riippuen maaston vaikeudesta, lähinnä nousujen määrästä, kävelimme 1km n. 20 min. Ensimmäisenä päivänä kävelimme Karhunkierroksen luontokeskus - Taivalköngäs eli noin 20 km. Aloitimme kierroksen aamulla klo 10:10 ja Taivalkönkäällä olimme arviolta hieman ennen klo 19. Aurinko oli laskenut klo 20 aikaan.

 

2. Päivä / Perjantai 10.9.2021

Taivalköngäs, telttailualue - Kulmakkopuro, nuotiopaikka

Päivän aikana 20 km kävelyä

yhteensä 39 km kävelty

Heräsimme klo 7 aikaan, söimme ja pakkasimme teltan. Teltta keräsi kosteutta yön aikana pintaan ja oli märkä aamulla. Jatkoimme Taivalkönkäältä matkaa klo 9 aikaan. Saavuimme 7-8 km päässä sijaitsevaan Oulangan luontokeskukseen puoliltapäivin. Tämä pätkä oli oikein miellyttävää ja helppokulkuista. Erikille reissu oli tähän saakka ollut todella raskas ja epämiellyttävä. Reppu sattui olkapäitä ja jalat sattui kävelemisestä. Maisemat ja kävelyvauhti ei vastannut hänen odotuksia. Oulangan Luontokeskuksella kävimme siis ensimmäisen keskustelun onnistuuko loppumatka vai jätämmekö reissun kesken ja otammeko taksin Rukalle. Pidimme poroburger-tauon ihan rauhassa ja päädyimme jatkamaan matkaa klo 14. Luontokeskuksen lähettyvillä, niin kuin muidenkin lyhyempien reittien varrella, oli paljon ihmisiä liikkeellä.

Ohitimme Ansakämpän klo 16:40 ja ajatellimme suunnata Jussinkämpälle n. 8km päähän. Kulku oli kuitenkin hidasta. Pystytimee teltan Kulmakkopuron nuotiopaikalle, mikä on Ansakämpän ja Jussinkämpän välillä, klo 18 jälkeen. Tähän mennessä 39 km kävelty Hautajärveltä ja perille 43 km jäljellä, eli melkein puolessa välissä! Nuotiopaikoilla on huussi ja polttopuiden tekoa varten välineet valmiina. Tähän mennessä retkikirves on ollut turhaan painona rinkassa.

Eniten ärsytti matkalla kun Palme söi poron kakkaa ja ihmisten pissapapereita oikein antaumuksella. Poron papanat vielä ymmärrän, mutta miksi ihmisten tarvitsee heittää pissapaperit luontoon peittämättä niitä? Suurinosa pissapapereista oli vielä heitetty juuri nuotiopaikoille tai taukopaikoille, missä on huussit.

Illalla en meinannut saada unta kun unohdin Palmen ruokakupin ulos kuivalihoineen. Mielessä alkoi laukkaamaan mielikuvat susista ja karhuista, mitkä tulee nälkäisenä lihan hajun perässä raatelemaan meidät. Kävin siis noukkimassa ruokakipon telttaan sisälle yöksi ja sain unta.

Kulmakkopuro on ainoa paikka, josta saimme lukea paikan historiasta. Nuotiopaikalla on valtavasti harmaantuneita puita mäessä ja ihmettelin näkyä. Huussissa on taulu, jossa kerrottiin, miten 1900-luvun alussa paikalta on yritetty uittaa tukkeja Venäjälle. Tämä ei ollut onnistunut ja tukit jäivät paikoilleen. Myöhemmin vuonna 1937 osa puista myytiin lautoina Ruotsiin. Mielenkiintoista! Ensimmäisenä tuli mieleen, että miten on mahdollista, että puita oli kaadettu mäkeen niin älyttömästi. Olisi voinut olla järkevämpää ensin yrittää uittaa muutama tukki ja sen jälkeen kaataa vasta loput puut.

 

3. Päivä / Lauantai 11.9.2021

Kulmakkopuro, nuotiopaikka - Puurosuon laavu

Päivän aikana 24 km kävelyä

yhteensä 63 km kävelty

Aamulla joimme kahvit, söimme, pakkasimme kamat, teippasimme varpaat, laitoin ennakoivasti Combeed-laastarit riskikohtiin ja lähdimme kävelemään. Huomasin myös, että puhelimeni suojalasi oli mennyt rikki. Nukuin puhelin makuupussissa ja se oli varmaan jotenkin siellä mennyt yön aikana rikki. Suosittelen pitämään puhelimen hyvässä suojakuoressa. Meillä oli puhelimet lentotilassa ja otin kuvia kameran kanssa puhelimen akkua säästääkseni. Kameran linssisuoja tipahti johonkin matkan varrelle. Nyyh.

Ohitimme Jussinkämpän aamupäivän aikana. Se olisi ollut oikein mukava paikka yöpyä. Jussinkämpällä on kaasupullot ja keittolevy sekä kota. Paikka on varmasti suosittu välietappi. Meidän tullessa, paikalla oli iäkkäämpi pariskunta. Pidimme pienen tauon ja söimme kaakaovoita maapähkinävoin kera. Melkeen kuin Fazerin Geishaa purkista!

Pysähdyimme syömään lounaan Kitkajoen varrella olevalle Venäänniemen Ylikodalle. Olimme kulkeneet tähän mennessä kaiken kaikkiaan n. 50 km. Venäänniemen kohdalla oli muitakin retkeilijöitä liikkeellä. Kodalta kun jatkoi hiukan matkaa, olisi päässyt kipuamaan korkean Pähkänänkallion päälle katselemaan maisemia. Me ei jaksettu tehdä ylimääräistä koukkausta. Saimme kävellä vähän matkaa veden rajassa. Koskenlaskijoita tuli vastaan joella ja taivaalla lenteli turisti helikopteri. Kuusamosta löytyy  elämyksiä joka lähtöön. Pohdimme, että voisimme ensi vuonna kokeilla koskenlaskua.

Pieni Karhunkierros osui kolmannelle päivälle. Olimme Pienen Karhunkierroksen kohdalla klo 17 jälkeen. Pahin ruuhka oli varmasti jo laantunut. Riippusillalla oli yksi seurue ennen meitä. Muuhun kierrokseen verrattuna oli kuitenkin todella paljon ihmisiä liikkeellä ja nähtävyydet sekä taukopaikat olivat ruuhkaisia. En pitänyt Pienen Karhunkierroksen osuudesta ihmispaljouden takia. Pienen Karhunkierroksen kohdalla piti koko ajan katsoa missä menee muita koiria ja kulkijoita, jaksetaanko kävellä nykyistä tahtia vai päästetäänkö takana tulevat edelle vai pitääkö edessä oleva seurue ohittaa jne. Kuulostaa pieniltä murheilta, mutta rentous ja rauhallisuus oli tiessään. Kun vihdoin Pieni Karhunkierros päättyi tuli ensimmäinen Rukan kyltti 22 km. Voi onnen hetki! Jatkoimme Pieneltä Karhunkierrokselta n. 3km ja saavuimme Puurosuonlaavulle, johon pystytimme teltan viimeiseksi yöksi. Ainoastaan ensimmäisenä yönä leiripaikalla on ollut muita retkeilijöitä yöpymässä ja kaksi yötä olemme saaneet olla täysin omassa rauhassa.

Ainiin! Kolmantena päivänä näimme ensimmäiset porot, jotka kävelivät suolla pitkospuita pitkin meitä vastaan. Maisemat oli ihan huippuja ja kilometrejä kertyi ensin hyvän fiiliksen voimalla ja päivän päätteeksi tahdonvoimalla.

 

4. päivä / Sunnuntai 12.9.2021

Puurosuon laavu - Ruka

19 km kävelyä

yhteensä 82 km kävelty

Aamulla heräsimme aikaisin, jotta pääsisimme perille järkevään aikaan. Viimeiset 19 km alkoi. Olimme kuulleet, miten viimeinen osuus on se kaikkein rankin osuus. Ihmettelimme puheita päivän ensimmäisen 10 km ajan. Maasto oli todella helppokulkuista. Välillä kävelimme mökkiteiden kaltaisilla pätkillä ja polkuja oli hiekoitettu tasaisiksi. Päivittelin vastaantulijalle, että polkujen hiekoittamisessa on ollut jollain hommaa. Vastaan tulija osasi kertoa, että polut hiekoitetaan talvella kelkan kanssa.

Lounastimme Iso Kuikkalammen laavulla, miltä on Rukalle matkaa 11 km. Paikka on kaunis ja laavulle on hankittu osana EU:n maaseuturahaston tukemaa kehittämistyötä aurinkopaneeli, mikä mahdollistaa puhelimen lataamisen USB-johdon avulla. Meidän saapuessa kaksi vaeltajaa lähti juuri jatkamaan matkaansa ja kun me saimme syötyä, paikalle ilmaantui pariskunta. Pariskunta totesi, että meillä on pahin edessä. Me kun jo luulimme olevamme voiton puolella. Viimeiset 8 km osoittautui tosiaan erittäin raskaaksi jatkuvien nousujen ja laskujen takia. Tässä vaiheessa viimeistään ymmärsin, miten paljon kävelysauvat auttaisivat nimenomaan alaspäin kävellessä. Siinä on nilkat ja polvet aika kovilla kun pitää laskeutua rinkka selässä ja vetokoira edellä jyrkkiä mäkiä. Sauvat jakaisivat hieman painetta ja helpottaisi tasapainon pitämistä.

Maisemat olivat kauniit, siitä ei pääse. Reissu alkoi kuitenkin jo painamaan ja minulla oli kiire perille. Konttaisen kuhaukselle noustessa olin jo ajatuksissani Valtavaaran huiputuksessa. Laskeuduimme Konttaisen kuhauksen parkkipaikalle, jossa vastassa oli valtava määrä autoja, lintujen kuvaajia ja ihmisiä. Autoja oli niin paljon, ettei tietä näkynyt ja sitä katsoi vain opasteita. Parkkipaikalla oli yksisuuntainen Karhunkierros opastekyltti ja se näytti takaisin ylös. Nykyisen Karhunkierros reitin viereltä, jota laskeuduimme, menee vanha Karhunkierros reitti. Minä luin tulostettua karttaa (mikä ei sovellu maastokäyttöön) Valtavaaran huiputuksen kohtaa (olin siis kartalla edempänä) ja olin täysin varma, ettei meidän edes kuuluisi tulla pysäköintialueelle, vaan sen pitäisi jäädä hieman sivulle. Lähdimme sen enempää ajattelematta nousemaan vanhaa Karhunkierros reittiä ylös. Epätoivo iski jo noustessa rinnettä uudelleen ylös. Rinne oli jyrkkä ja vaarallinen, sitä ei oltu huollettu ja kivenlohkareet olisi voineet hyvin tippua takana tulevan niskaan ikävin seurauksin. Huumori loppui viimeistään siinä kohtaa kun pääsimme ylös samalle reitille, jota pitkin olimme juuri tulleet alas. Ylhäällä palautuessamme, ylimääräisestä noususta ja ketutuksesta, alkoi sataa. Ei auttanut muuta kun laittaa sadevaatteet päälle, purra hammasta, marssia takaisin alas ja jatkaa matkaa. Nousut jatkuivat ja eteneminen oli toooodella hidasta. Olin ajatellut aamupäivällä optimistisesti, että saatamme päästä perille Rukalle jo klo 16 mennessä. Lopetin nousujen laskemisen viidennen jälkeen ja realiteetit tuli vastaan. Eteenpäin pääsi miettimällä pelkästään “askel, askel, askel”. Jos alkoi miettiä edessä olevaa nousua niin kiusaus jäädä siihen paikkaan olisi käynyt vastustamattomaksi. Väsyneenä, vesisateessa ilman juotavaa ei oikein nauttinut maisemista. Eli tosiaan viimeiselle 10 kilometrille kannattaa varata vettä. Viimeisin paikka, mistä olisi saanut vettä pulloihin oli juuri Iso Kuikkalammen laavu, mistä pääsi laskeutumaan lammelle. Vesi lammessa toki seisoo ja sen takia se ei houkutellut. Puurosuon laavulla olisi kannattanut täyttää kaikki juomapullot täyteen. Minulla oli rinkan reunoilla kaksi ihan perus 1,5 litran limsapulloa, mitkä täytin vedellä ruuanlaittoa ja juomapullon täyttöä varten. Väsymys painoi sen verran viimeisenä aamuna, etten jaksanut ajatella kantavansa lisäpainoa ja se osoittautui huonoksi valinnaksi.

Päästyämme vihdoin Valtavaaran huipulle pidimme pienen tauon entisen palovartijan mökissä ja kirjoitimme tietenkin vieraskirjaan nimemme. Vieraskirjan oli täyttänyt samana päivänä ennen meitä monta A4 sivullista ihmisiä. Valtavaaran huipun ja Rukan välille oli rakennettu ihan uusi ja iso grillauspaikka.

Loppumatkaa haastoi nälkä, jano, pissahätä ja väsymys. Ajattelin, että mitä reippaammin mennään sitä nopeammin pääsee syömään ja saunaan. Erikin nälkä kuitenkin lähes lamaannutti hänet ja hänen piti istuskella jatkuvasti. Pientä kireyttä oli ilmassa kun kulkutahtimme erosivat toisistaan. Ensin tuli Ahon Jussintien pysäköintialue Rukalla ja ajattelin, että nyt ollaan ihan just perillä. Reitin suunnittelija on kuitenkin ollut pilke silmäkulmassa ja laskettelurinteiden tullessa vastaan pitääkin kivuta rinteitä pitkin vielä ylös! Mutta voi niitä onnen kyyneleitä kun vihdoin näkyi Ruka kylän katot. Tunne perille pääsystä ja siitä, että ihan oikeasti selvisi reissun alusta loppuun, oli aivan uskomaton. Sitä tunnetta ei voita kyllä mikään. Plussaa oli myös se, ettemme saaneet sakkoa!
 

Palme-Samojedin reissu

Bussimatka Rukalta Karhunkierros luontokeskukselle oli Palmen ensimmäinen! Palme oli stressaantunut bussissa, kun ei nähnyt ulos ja oli ensimmäistä kertaa pitkässä autossa, mutta bussimatka meni ilman sen suurempia ongelmia. Eli ihan hyvin.

Monet kehottavat harjoittelemaan koiran kanssa ennen tositoimiin ryhtymistä. Palme on kuitenkin itsevarma koira ja turhautuu sadasosasekunnissa. Olenkin todennut meille sopivan suoraan tositoimiin ryhtymisen. Voin hyvin kuvitella treeni tilanteiden aiheuttavan turhautumista Palmella, joka haluaa mennä sata lasissa oman mielen mukaan. Sata lasissa treenaaminen ei onnistu. Rajaaminen aiheuttaa puolestaan turhautumista. Turhautuessaan Palme haukkuu ja minä stressaan Palmen haukkumista. Kierre on siis valmis. En halua yhdistää Palmelle tai itselle turhautumista, stressiä ja haukkumista tilanteisiin ennalta, joita on lähes mahdotonta treenata tarpeeksi ennalta.

Palme oli ensimmäistä kertaa teltassakin reissulla ja nukkui oikein hyvin koko yön. Ei sählännyt tai haukkunut. Ainoastaan teltan vetoketjun sulkeminen sai Palmen pakokauhun valtaan. Palme ei pitänyt pentuna lainkaan kevythäkissä matkustamisesta ja teltan vetoketjun sulkeminen kuulostaa aikalailla samalle kuin kevythäkin.

Palme haukkui aina kun pysähdyimme. Tyyppi turhautuu samantien kun liike loppuu. Palme olisi ollut perillä varmaan päivässä, jos olisi mennyt omaa tahtia. Haukkuminen oli melko raskasta.

Palme kantoi Hurtan M-kokoista trail pack reppua. Tilasin repun netistä enkä ole ihan varma olisiko S-koko ollut kuitenkin parempi. Suosittelen siis käymään liikkeessä paikan päällä kokeilemassa erilaisia reppuja. Palme kantoi repussaan Ikea-kassin ja tossut loukkaantumisten varalta, pyyhkeen, kankaiset matkakupit, 10m liinan ja harjan. Tuntuu, ettei tuossa ole oikein mitään, mutta paino kertyy vaivihkaan. Arvioisin repun painaneen hieman alle 2kg. Repusta Palme ei ollut moksiskaan. Reppu pitää täyttää tasapainoisesti ja se on oma haasteensa. Unohdin Palmen kaulapannan mökille. Eli Palme oli repun valjaiden varassa koko reissun. Se riitti oikein hyvin. Hyvä puoli tuossa Hurtan repussa on, että repun valjaat käyvät ihan tavallisista valjaista. Repun kiinnittäminen takaisin valjaisiin on oma hommansa ja vaatii koiran paikalla oloa ja sormilla näpertämistä.

Kun pääsimme Karhunkierroksen portista ulos niin vastassa oli Palmen kanssa saman ikäinen Samojedinarttu! Palme reppana oli niin väsynyt matkasta, että lajitoveri herätti epävarmuutta ja Palme “vahtihaukkui” ilmestykselle varmuuden vuoksi. Kun Palme pääsi tekemään lähempää tuttavuutta niin iloksihan se muuttui.


 

Huomiot

- Kertaakaan ei tarvinnut käydä puskapissalla, kun huusseja oli niin usein

- Makuupussissa on hyvä mahtua sikiöasentoon

 

Vaatteista

- Aluskerraston vaihtovaatteet ovat ihan ehdottomat, jos tietää hikoilevan hiukankin. Vähintään kahdet pitää olla, että saa aina kuivat vaatteet yöksi ihoa vasten. Minulla oli kaksi lämpökerrastoa eli 2 x tekninen aluspaita ja- housut, sekä 3 x sukat ja alkkarit. Kolme aluskerrastoa olisi ollut miellyttävämpi, että olisi saanut joka yöksi laittaa puhtaan. Itse ottaisin seuraavalle neljän päivän vaellukselle 3 x teknistä paitaa, 2 x teknisiä housuja ja 4x sukat. Mutta toki kukin tavallaan. Mulla on super aineenvaihdunta ja satun hikoamaan oikeasti paljon liikkuessani.

- Villapaita osoittautui parhaaksi vaatteeksi. Minulla oli kävellessä lämpökerrasto, kuorihousut ja merinovillapaita. Sillä pärjäsi hyvin liikkeellä. Pysähtyessä piti laittaa takkia päälle. Öisin nukuin kolmet housut päällekkäin (tekninen + kuori + vettäpitävät ulkohousut) ja kolme paitaa (tekninen + merino + perinteinen villapaita)

 

Turhat tavarat

- Kirves

- Makkaratikkuja käytettiin yhtenä iltana, joten eivät olleet välttämättömät

- Puukkoa en tarvinnut

- Palmen harjaa ei tarvittu mihinkään, sillä Palme tiputti pohjavillan sopivasti ennen reissua.

- Ikean kassi ja Palmen tossut olivat myös turhat. Toki ne on hyvä olla siltä varalta, jos kuitenkin tapahtuu jotain.

 

Olisi ollut kiva

- Oma hiusharja tai ranskanletit, että tukka ei mene ihan takkuun

- Jalkaan heitettävät kengät olisi ollut iltaisin leiripaikalla näppärät

- kävelysauvat vähentämään nivelten rasitusta

- makuualustat (unohtui kiinnittää rinkkaan autossa)

Tarpeelliset / toimivat

 

- palautusjuomajauhe

- teltta, makuupussit, otsalamput

- Trangia + kaasupullo

- paljon energiaa sisältävät syötävät, kaakaovoita olisi voinut olla enemmän

- Hyvät kengät, mitkä tukevat nilkkoja

- Palmen reppu, flexi ja juoksuvyö

- vesipullot ( 2 x 1,5 L + omat juomapullot)

- vaihtovaatteet

- Compeed-rakkolaastarit

Lisää kommentti

Tällä kysymyksellä varmistetaan, että et ole roskapostia lähettävä skripti.

Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.